Kuva: Ilkka Vuorinen
Ikäystävällinen asunto on esteetön ja turvallinen. Muisti- ja ikäystävällinen asuminen ja asuinympäristö mahdollistavat toimimisen, vaikka liikkuminen ja aistien toiminta heikkenevät.
Ikäasumisen suunta tulevaisuudessa
Tulevaisuudessa ikääntynyt väestö asuu yhä enemmän kaupunkimaisilla alueilla, pääosa edelleenkin tavallisissa asunnoissa. Teknologialla lisätään arjen turvallisuutta ja tuetaan vuorovaikutusta. Erilaisia asumisen vaihtoehtoja tulee myös lisää. Näistä esimerkkejä ovat yhteisöasuminen ja monen sukupolven korttelit.
Arjen sujumista voidaan edistää palveluilla kotihoidon lisäksi. Tulevaisuudessa kiinteistöhuollon palveluilla ja muilla asumisen liittyvillä palveluilla, esimerkiksi siivous-, asiointi- ja kauppapalveluilla on enemmän kysyntää. Kunnissa luodaan ikäystävällisempiä asuinympäristöjä parantamalla esteettömyyttä ja turvallisuutta sekä järjestämällä eri ikäisten tapaamis- ja toimintapaikkoja.
Asuinympäristön yhteisöllisyys
Viime vuosikymmeninä kehittämisessä ja palvelujen tarjonnassa on korostettu paikallaan vanhenemista (ageing-in-place). Tällöin ikääntynyttä väestöä autetaan eri tavoin asumaan asunnoissa tutussa asuinympäristössä, vaikka palvelutarpeita tulisikin. Laitosmaisten ratkaisujen sijaan kotona asuminen erilaisine vaihtoehtoineen on vallitsevaa.
Ikäystävällisellä asumisella tuetaan ikääntyneiden asukkaiden toimintakykyä ja osallisuutta. Ikäystävällisyyteen liittyvät sekä asunnon ja asuinympäristön fyysiset tekijät, kuten esteettömyys, turvallisuus, palvelujen saavutettavuus, että sosiaaliset tekijät, kuten mahdollisuus sosiaalisiin kontakteihin ja yhteiseen toimintaan.
Monisukupolvinen ja yhteisöllinen asuminen tukee osallisuutta ja lisää turvallisuuden tunnetta. Yhteisöllisyyttä voidaan edistää myös asuinalueella ilman että asutaan samassa rakennuksessa. Asuinrakennuksen ja -ympäristön esteettömyys ja saavutettavuus ovat iäkkään asukkaan liikkumisen ja palvelujen käytön tärkeimmät edellytykset.
Huomiota asuinoloihin ja puutteiden korjaamiseen
Omien asuinolojen arviointi ja tarpeellisten muutosten tekeminen tukevat itsenäistä kotona asumista. Yksilölliset tarpeet ja elämäntilanne vaikuttavat siihen, mikä on kullekin sopiva asumisratkaisu ikääntyessä.
Asukkaiden oma toiminta on ratkaisevaa asuinolojen parantamisessa. Suurin osa, noin 80 % yli 65-vuotiaiden asunnoista on omistusasuntoja. Omistaja tekee päätökset asuntonsa osalta. Valtion ja kuntien toiminta luo edellytyksiä asuntojen korjaamiseen, esimerkiksi avustusten ja neuvonnan kautta. Vanhojen asuntojen toimivuutta voidaan parantaa peruskorjauksen yhteydessä tai yksittäisillä asunnonmuutostöillä. Esimerkiksi sisäänkäynnin ja kylpyhuoneen korjaus auttaa huomattavasti arjen toiminnoissa.
Tulevien asumistarpeiden ennakoiminen ajoissa on tärkeää. Hyväkuntoisena on helpompaa teettää asunnon korjauksia. Myös muuttaminen uuteen asuntoon ja asuinalueelle on sujuvampaa, kun aktiivisesti pystyy tutustumaan ympäristöönsä.
Ikääntyneiden asumisessa on kyse suuresta väestöryhmästä ja erilaisista tarpeista. Siksi asumisen tukemiseksi tarvitaan monenlaisia toimenpiteitä. Ne koostuvat asuntokannan korjaamisesta, muutoista, uusista asumisratkaisuista sekä asuinalueiden kehittämisestä.
Tehostettu palveluasuminen, jossa hoivaa on tarjolla ympäri vuorokauden, tulee kysymykseen vain pienelle osalle iäkkäistä silloin, kun asuminen tavallisessa asunnossa ei ole mahdollista enää kotipalvelujen turvinkaan. Usein kyseessä on henkilö, jonka muistisairaus on pitkällä.
Ikääntyneille sopivan asumisen ja asuinympäristön kehittämisessä tarvitaan monia toimijoita, mutta etenkin asenteiden muutosta. Muisti- ja ikäystävällisyys lähtee iäkkäiden, usein toimintakyvyltään heikompien ihmisten näkemisestä luonnollisena osana yhteiskuntaa.