Miltä nyt tuntuu, on tuttu kysymys tuoreelle eläkeläiselle. Ihanalta, edessä kaivattu joutilaisuuden aika, kuuluisi perinteinen, ”oikea” vastaus.
Eläköityminen voi kuitenkin herättää myös ristiriitaisia ajatuksia. Sitä samaan aikaan odottaa ja jännittää. Kun toinen eläkeläinen valmistautuu elämänsä parhaaseen aikaan, voi toinen olla alakuloinen ja masentunut. Moni jää kaipaamaan tyydytystä tuottanutta mielekästä työtä, työkavereita ja arkea rytmittäviä työaikoja.
On hyvä jo ennakkoon kuvitella tulevia eläkeläispäiviään. Mikä tuo sisällön ja ilon minun elämääni? Mistä löytyy uusi kipinä, mistä innostus ja elämän mieli?
Jotain uutta, jotain vanhaa
Lapsenlapset ovat usean eläkeläisen ilonpisaroita. Arki saattaa täyttyä lastenlasten ja omien vanhempien hoivaamisesta ja huolenpidosta. Eräs ystäväni kertoo, että hän säntäilee sinne ja tänne toisten tarpeiden mukaan. Mihin jäävät omat tarpeeni ja oma elämäni, hän kysyy. Se on rakasta, mutta raskasta. Ystäväni kokee paineita ja vaatimuksia monelta taholta. Miten elän omaa eläkeläisen elämääni kokematta kaiken aikaa riittämättömyyttä ja syyllisyyttä?
Entisille harrastuksille jää enemmän aikaa. Voin siirtää espanjan tuntini illasta keskipäivään ja paneutua kunnolla läksytehtäviin. Luotan oppimiskykyyni ja ehkä aloitan jotain uutta, mistä en ollut ennen osannut edes haaveilla. Miten olisi teatteriharrastus, laulutaidottomien laulukuoro, dekkarin kirjoittaminen tai ruisleivän leipominen?
Järjestöistä löytyy uskomaton määrä vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksia, joissa voi oppia uutta ja samalla hyödyntää aikaisempaa asiantuntemustaan. Voin osallistua pitkäjänteiseen hallitustyöskentelyyn tai olla kerran vuodessa kaatamassa kahvia. Jokaiselle löytyy sopiva tehtävä. Kannattaa vain olla rohkea ja tehdä omia valintoja.
Kaikki eläkeläiset sauvakävelevät, sanotaan. Totta toinen puoli, omasta kunnosta ja itsestä huolehtimiseen on vihdoin aikaa. Moni laatii varsinkin ensimmäisenä eläkevuotenaan kuntoilukalenterin korvaamaan työelämän säännöllistä kulkua. Erilaiset ryhmät tarjoavat kuntoilun lisäksi tilaisuuden tavata toisia ihmisiä eikä osallistumisen eläkeläishintakaan nouse esteeksi.
Omannäköinen eläkeläisen polku
Itse ajattelin jo työssä ollessani, etten heti ala täysipäiväiseksi eläkeläiseksi. Perustin toiminimen ja jatkan samankaltaisia asiantuntijatehtäviä, joita tein aiemmin työkseni. Voin vaikuttaa työtahtiini. Töitä on milloin enemmän, milloin vähemmän. Saan kaivattua älyllistä virikettä ja pientä tulon lisäystä. Eläkeläisten työssäkäynti onkin lisääntynyt reilusti. Eikä eläkeläinen vie nuoren työpaikkaa sijaistamalla vaikkapa työvoimapulaa potevalla hoitoalalla.
Eläkeläisenä voi jatkaa itselle merkityksellisiä ja rakkaita asioita. Matkustelu on intohimoni, mutta eläkkeen pienuus laittaa sille rajoja. Ratkaisuja on kuitenkin löytynyt. Suosin lähimatkailua, kokeilen rohkeasti halpoja majoitusvaihtoehtoja ja reppureissuja. Samalla matkusteluni on ekologisempaa kuin ennen.
Tärkeintä on luoda omannäköinen eläkeläisen polku ja miettiä, miten minä haluan eläkeläisenä elää. Edessä on elämänvaihe, jossa voi tehdä valintoja, pieniä tai isoja. Elämä ei ole vielä eletty, valinta on sinun.