Eläkkeelle ei kannata jäädä tyhjän päälle

Eräs Pekka pysäytti minut pohtimaan omaa eläköitymistäni jo vuosikymmeniä sitten. Tunsin hänet hyvin yhteisen luottamustehtävän kautta. Hän oli kokenut johtaja, arvostettu vaikuttaja ja erinomainen seuramies. Työ oli kuitenkin vahvasti hänen identiteettinsä ytimessä. Kun organisaatiomuutos vei työn ja samalla monet luottamustehtävät, elämästä katosi yhdessä hetkessä suuri osa sisällöstä. Muutamaa vuotta myöhemmin Pekka menehtyi vakavaan sairauteen. Hänen tarinansa jäi mieleeni pysyvästi.

Päätin jo silloin, että oma eläköitymiseni olisi toisenlainen. Halusin valmistautua siihen niin, että minulla olisi oma elämä myös työn ulkopuolella. Halusin säilyttää sosiaaliset verkostoni, harrastukseni ja uteliaisuuteni maailmaa kohtaan.

Valmistautuminen alkoi hyvissä ajoin ennen eläköitymistä. Kävin läpi talouttani ja karsin erilaisia digitilauksia, jäsenyyksiä ja muita säännöllisiä menoja, joita en enää tarvinnut tai käyttänyt. Yllätyin, kuinka suuri summa pienistä kuukausittaisista piilomenoista kertyi. Samalla varmistin, että tulot ja menot pysyvät tasapainossa myös eläkkeellä.

Halusin rakentaa arkeeni rytmin, jossa liikunta, kulttuuri, oppiminen ja ihmiset ovat keskeisessä roolissa. Pitkät kävelyt ovat muodostuneet tärkeäksi osaksi päivääni. Niiden aikana kuuntelen usein äänikirjoja, sillä olen aina ollut innokas lukija. Kuntosalilla käyn tuttujen kanssa, jolloin liikunta yhdistyy mukavaan yhdessäoloon.

Museokortti on avannut oven säännöllisiin vierailuihin taidemuseoissa ja näyttelyissä. Käymme vaimoni kanssa konserteissa, ratkomme arjen lomassa sanaristikoita ja teemme sopivasti matkoja niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Uteliaisuus kaikkea uutta kohtaan ei ole kadonnut mihinkään – päinvastoin.

Merkityksellisyyttä elämääni tuovat myös vapaaehtoistehtävät. Toimin mm. yrityskummina ja Miessakit ry:n hallituksen puheenjohtajana. Näissä tehtävissä voin jakaa kokemustani ja samalla oppia itse uutta. Lastenlapset puolestaan tuovat arkeen iloa, energiaa ja perspektiiviä.

Kirjoitin kirjassani Eläköön mies, että eläköitymisen suurin mahdollisuus on vapaus käyttää aikaa asioihin, jotka kokee tärkeiksi. Suurin riski taas on passivoituminen, yksinäisyys ja tarkoituksen katoaminen. Siksi eläköitymiseen kannattaa valmistautua yhtä huolellisesti kuin työuraankin.

Olen vakuuttunut siitä, että hyvä eläkeaika ei synny sattumalta. Se rakentuu pienistä valinnoista, ihmissuhteista, liikunnasta, oppimisesta ja merkityksellisestä tekemisestä.

Ajatukseni tiivistyy alla olevaan lauseeseen, johon palaan usein.

Elämä on merkityksellistä, kun olemme merkityksellisiä muille ihmisille.

– Frank Martela