Kuva: Ilkka Vuorinen
Mihin minä, keski-ikäinen nainen, tarvitsen teknologiaa nyt ja tulevaisuudessa. Tämä kirjoitelma käsittelee asiaa hyvinvointiteknologia käsitteen kautta. Hyvinvointiteknologiaa ei ole tarkoitettu pääasialliseen lääketieteelliseen käyttöön eikä sitä ohjata lainsäädännöllä kuten terveysteknologiaa. Eli ihminen voi hankkia sitä itse, jos haluaa.
Kotona asumisen tuen teknologiainnovaatioselvityksessä (NHG) tuotiin esille seuraavat kategoriat ikäteknologiasta: itsenäisesti kotona, yhteisöllisyys ja yhteys toisiin, ajanviete ja harrastukset, fyysinen ja psyykkinen terveys sekä turvallisuus.
Nämähän ovat samat tarpeet kuin minulla. Haluan että perheeni asuu ja liikkuu turvallisesti. Selviän varmasti itsenäisesti kotona nyt, mutta tukikaan ei olisi ajoittain pahitteeksi. Haluan viettää vapaa-aikaani haluamallani tavalla, pitää yhteyttä ystäviin. Haluan huolehtia fyysisestä ja psyykkisestä terveydestäni itse omassa aikataulussani. Nämä ovat ihmisen perustarpeita ikään katsomatta, näihin teknologialla on ja tulee olemaan erilaisia vaihtoehtoja. Mutta missä vaiheessa teknologiasta tulee ikäteknologiaa, tai toisinpäin?
Hyvinvointia ja turvallisuutta
Kun tarkastellaan asiaa liikkumisen kautta, Kaisa Huuhtanen (2023) tuo blogissa mielenkiintoista näkökulmaa mikroliikkumisvälineiden kannalta. Tämä oli itselleni aivan uusi termi. Erilaiset sähköiset liikkumisvälineet kuten sähköskootterit ja invamopot sisältävät riskejä, mutta mahdollistavat vapaamman liikkumisen. Helsingin Sanomien (2023) mukaan maakuntiin on myyty tolkutonta tahtia tukevampia sähköskoottereita. Itse haluaisin kyllä erilaisia vaihtoehtoja liikkumiseen esim. kun ajokorttia ei minulle enää myönnettäisi 😊. Kehitetäänkö entistä enemmän myös liikkumisen ns. vihreämpiä vaihtoehtoja esimerkiksi maaseudulle, jossa joukkoliikennettä on jo vähemmän.
Asumisturvallisuuteen on kehitelty erilaisia sähkölukkoja, turvajärjestelmiä, ovikameroita, joilla pystymme turvaamaan meidän kotiimme pääsyn. Näille en näe ikä estettä, jokainen haluaa asua turvallisesti. Meitä pystytään seuraamaan digitaalisesti, jos siihen luvan annamme erilaisilla paikannusjärjestelmillä täi älysovelluksilla. Itse en haluaisi, että minua seurataan, paitsi kun eksyn metsäreitillä…eli onko minulla sittenkin tarve paikannuspalveluille…
Asumisturvallisuuteen liittyy erilaiset pienteknologiset välineet. Vesivahti voidaan asentaa hanoihin, jos sattuu ettei muista sulkea hanaa. Monessa perheessä tällainen ratkaisu olisi perussuihkussa ihan sopiva ratkaisu ehkäisemään suurensuuria vesilaskuja. Norjassa kaikkiin uusiin taloihin tulee olla hellavahti, joka meillä käsitetään vielä ns. lisäapuvälineenä kun ihminen ei enää muista sulkea hellaa. No eräänä päivänä keitin perunoita kattilan pohjaan saakka, olisin voinut hyötyä tästä ratkaisusta. Saattaa olla, että perheeni suosittelee sitä piakkoin. Turvallisesta asumisesta lisää Esteetön ja turvallinen koti
Entä teknologia oman hyvinvoinnin kannalta. Keski-ikäisenä naisena nukkuminen on välillä hieman haastavaa. Olisiko älyvaatetuksesta, joka reagoi erilaisiin ihmisen lämpötilamuutoksiin, hyötyä noihin niin lämpimiin öihin. Toivoisin jopa, että olisi saatavilla älylakanoita, jotka tukisivat keski-ikäistä naista unen jatkuvuudessa. Testiryhmään olisi jo valmiiksi ilmoittautuneita, kuka kehittelee tämän innovaation. Unenlaatuun vaikuttavia ratkaisuja on jo olemassa mm. erilaiset itsestään himmenevät ja syttyvät valaistukset ja verhoratkaisut. Entä jos on tarve lähteä yöllä vessaan, eihän sitä nyt näillä sähkön hinnoilla valoja päälle laiteta. Olisiko liikkeen avulla syttyvistä valoista hyötyä jo minun iässäni, ei niistä ainakaan haittaa olisi.
Aktiivisuusrannekkeen hankin seuraamaan untani ja aktiivisuuttani. No jos se ei kerro hyviä uutisia, niin saattaa olla että mittauskin jää vähemmälle. Ja kuinka fiksuja meistä tulee, kun opimme huijaamaan kelloa. Erilaiset kello ratkaisut ovat varmasti tulevaisuutta, ja tekniikka vaan kehittyy, mitä ne meistä mittaavat. Mutta mikä on minulle tarpeellista? Ehkä siinä vaiheessa, kun mittauksen hyödyn suureksi. Esimerkkinä näin vastikään mainoksen, jossa älykellon näköinen kello kertoo sydänkohtauksen riskeistä. Jos kuuluisin riskiryhmään, ja laitteen teknologia on hyväksytty ja testattu ns. terveysteknologiaksi, hyväksyisin tämän kellomuodon.
Jaan yhteisen tuskan ihmisten kanssa, jotka tuntevat sormensa kömpelöiksi, varsinkin kännykällä tekstin kirjoituksessa. Teknologia hyödyntää jo aikaisempaa kirjoituksiani tarjoamalla vaihtoehtoja. Uskallan arvella, että kymmenen vuoden päästä tämä tuska on ohi, ei suinkaan siksi, että sormeni ovat ketterämmät, vaan siksi, että puheohjaus tulee ja vie voiton. Pystymme puheellamme ohjaamaan äppejä ja erilaisia laitteita, ikään nähden se tuo helpotusta. Kauppalistat kirjoittaisin puheella katsellessani jääkaappia, toki se voisi siirtyä suoraan kauppaan, josta sen vain hakisin sähköskootterillani. Saattaisi olla että heräteostot jäisivät tekemättä. Ja voihan se olla, että jossain vaiheessa huomaisin juttelevani tälle laitteelle kuten lemmikkieläimelle, sitähän moni tekee jo robotti-imurillekin
Ja lopuksi, se oma vapaa-aika, Rakastan luontoa ja vaeltamista. Kun alkaa pieniä vaivoja tulla, ja ajoittain tilanteita, ettei luontoon enää pääse, tulee pohtineeksi, mitkä paikat ovat vielä näkemättä ja miten sinne voisi vielä lähteä. Mikrokulkuvälineet voisivat minut viedä lammen rannalle ja metsäreitille. Luontoreittien suunnittelussa ja havainnollistamisessa, ehkä opastuksessakin näkisin niin virtuaalimaailman mahdollisuudet, kuin ns. paikallisoppaan mahdollisuudet sovelluksien kautta. Ja johan meillä on erilaisia appeja, joilla voimme tunnistaa niitä kasveja ja lintuja, jotka olemme unohtaneet koulun biologian tunneilta. Näin tunnistat kasvin tai eläimen puhelimen avulla
Teknologia kuuluu kaikille, se sen tulee mahdollistaa meille meidän näköistämme elämää. Ikään sidottua se ei voi olla, koska teknologia ja innovaatiot menevät hurjaa vauhtia eteen tai taaksepäin. Mutta on hyvä muistaa, pakko ei ole jos ei taho.
ps. jos mies kirjoittaisi tätä, niin tämä osuus olisi aivan erinäköinen
Tekevälle sattuu ja vain harhailemalla voi löytää uusia polkuja