Oppia on ikä kaikki

Oppia on ikä kaikki. Oppia voi olla ikäväkin. Koska meitä neuvotaan, mielessämme pitämään? Nevoja saame varmaan koko elämme ajan. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa tai unohtaa. Oppiminen tapahtuu usein matkimalla. Sananlaskujen opettelu ja noudattaminen on sekin tapa oppia, uskoa ja omaksua. Sanoista tekoihin ja harjoittelemalla mestariksi ei ole mikään huono opintie. Harjoituskin tekee mestariksi.

Oppiminen on elinikäistä. Jotkut asiat opitaan kantapään kautta. Virheistäkin oppii. Oppirahat on aina maksettava paitsi vapaaoppilaiden. Jospa hieman kertoisin oppimisesta. Olen siihen tutustunut vuosikymmeniä ensin oppimalla ja sitten opettamalla ja edelleen uutta oppimalla. Ensin sitä oppii hengittämään, syömään ja pissaamaan. Sitten oppii tuntemaan kaikenlaista kuten rakkautta, sukulaisia, kylmää, lämmintä, makua, pimeää, valoisaa, iloa, pelkoa, melua ja kosketusta. Ihmistuntemus on taito, jota tarvitaan koko elämän ajan. Joskus on hyvä tuntea tärkeitä ja vaikutusvaltaisia ihmisiä.

Kävelemään opitaan yleensä samoihin aikoihin kuin puhumaankin. Hymyilemään ja itkemään opitaan jo aikaisemmin. Tulee aika myös oppia lukemaan ja kirjoittamaan ja ymmärtää kuulemaansa. Ujon on vaikea oppia avaamaan suunsa oikeassa paikassa ja joltakin menee aikaa, ennen kuin oppii pitämään suunsa kiinni. Sanotaan, että maailmalla tulee toimeen, kun oppii neljä laskutapaa ja tulee ihmisten kanssa toimeen.

Oma opintieni koulussa alkoi lupaavasti, kun sain kansakoulun ensimmäisellä luokalla potkut. Olin kuusivuotias ja pulpetteja riitti vain seitsemänvuotiaille. Seuraavana vuonna olikin minulla sitten jo koulupakko. Neljän vuoden jälkeen pääsin keskikouluun ja sitten lukioon. Miestenkoulun jälkeen oli vuorossa ammattikoulu. Ravintola Perho houkutteli lihapatojen äärelle. Kymmenen vuotta kuluikin opetellessa ravintolan eri ammatteja. Huonoista työntekijöistä tulee pomoja ja pomoista vaikka opettajia. Minusta tuli opettaja aikuiskoulutuskeskukseen ravintola-alalle ja maahanmuuttajille.

Siitä alkoi 30 vuotta kestänyt opettajaputki. Välillä kävin hakemassa lisäoppia opettajaopistosta, kesäyliopistosta ja ammattikorkeakoulusta sekä yliopistoista. Sinä tarvittiin keppiä ja porkkanaa. Siperiaa ei kuitenkaan tarvittu opettajaksi. Opiskelu jatkui vielä eläkkeellä ollessakin yliopistossa ja kansalaisopistossa. Kissa elää kiitoksella ja koira päänsilityksellä. Niitä kiitoksia sain suorituksistani titteleinä ammatinopettaja, restonomi AMK ja kasvatustieteen maisteri.

Sivuopintoja syntyi muilla elämänaloilla. Kesälomilla olin sähköliikkeessä vastuksena ja tekemässä vääriä johtopäätöksiä. Armeijakoulutuksena opin tekemään säähavaintoja ja pääsin pariksi vuodeksi Ilmatieteen laitokselle Helsinki Vantaan lentoasemalle meteoon töihin. Ura olisi voinut jatkua meteorologiksi, mutta tuo ravintola-ala houkutteli enemmän. Matkailukin kiinnosti, joten opiskelin auktorisoiduksi matkaoppaaksi ja työskentelin matkanjohtajana ja edelleen toimin kaupunkioppaana ja roolioppaana.

Eläkeläiselle sopi myös kansainvälinen koulutus. paikallinen kansalaisopisto tarjosi harrastajalle kuuden vuoden ajaksi mahdollisuuden opiskella seniorikirjoittamista ryhmissä, jotka vuosittain tapasivat kuudesta eri maasta vastaavanlaisia kirjoittajaryhmiä. Siinä sitä pääsi saamaan ja antamaan tiedon vaihtoa eri maiden ja ihmisten välillä. Jossain elämänvaiheessa suoritin rannikkolaivurinkurssin ja sain mm oikeuden kuljettaa huvialusta Saimaan kanavalla ja käyttää merellä laivassa radiopuhelinta. Näitä oikeuksia en ole kuitenkaan koskaan tarvinnut

Sanotaan, ettei kukaan ole seppä syntyessään ja jokainen on oman onnensa seppä. Siinäpä sitä on miettimistä. Omia kompastuskiviä ja ilon aiheita on opiskelun aikana ollut mm. kertotaulun oppiminen, yliopistolla ruotsinkielikokeen läpäisy ja jossain opinnoissa kymmensormijärjestelmän suoritus. Armoviitosia olen ilmeisesti saanut ja myös antanut. Valssiakin olen oppinut tanssimaan daamin varpaita polkematta. Kokemusta kuitenkin on myös ehdoista ja luokalle jäämisestä. Tietokoneet ovat tulleet elämääni vasta aikuisena. Nythän tuo tiedonhankinta on helppoa kun kysyy googlettamalla. Tekoäly tuntuu vielä minulle tuntemattomalta noidankehältä. Ennen ei ollut taskulaskimia eikä kännyköitä, jotka nyt tuntuvat nuorisolle välttämättömiltä. Lapsikin oppii käyttämään kännykkä jo ennen kuin potalle istumaan.

Näitä saamiani oppeja olen yrittänyt hyödyntää ammatissani opettamalla, matkaoppaana kertomalla tarinoita henkilöistä, tapahtumista ja nähtävyyksistä. Tarinoista olen tehnyt muutaman kirjan ja satoja kolumneja eri lehtiin. Kun muistelen tiedonhankintaani, totean saaneeni oppia kirjastoista, kouluradiosta, televisiosta ja monilta koti- ja ulkomaanmatkoiltani. Erityisesti olen harrastanut rautateitä ja vanhoja junia. Viisaita tiedonjakajia ovat olleet raamattu, Kalevala, Välskärin kertomukset, Seitsemän veljestä, tuntematon sotilas ja monet Mauri Sariolan romaanit. Niissä kaikissa mieleen on tarttunut opetukseen ja kasvatukseen vauvasta vaariin ja muksusta mummoon luetut sanonnat ja sananlaskut. Niitä toistelemalla olen saanut aina ihmisiä motivoitumaan opiskeluun ja hyvälle tuulelle. Kovasti rakastan varsinkin sananlaskujen muunnoksia. Ei oppi ojaan kaada voisi opettavaisesti tarkoittaa, että ei oppinut ojaa kaiva. Joka toiselle kuoppaa kaivaa, hän itse siihen lankeaa, on teekkareilta oppimassani muodossa, joka toiselle kuoppaa kaivaa, joka toiselle ei.

Elinikäinen ei ole sama kuin elinkautinen tuomio. Eri ikäisten oppiminen sujuu parhaiten ehkä tutussa ja samanikäisten seurassa ja vertailuryhmissä. Iloista oppimista voi harjoittaa vaikka laulamalla ja leikkimällä. Oppiminen on usein tiedonjakoa ja ajatusten vaihtoa. Joskus on hyvä tietää, että Aku Ankan auton rekisterinumero on 313 AKU. Oma HETU on muistettava.

Lahden kansanopiston seinässä luki ennen, Elämän totuutta etsi. Elämän viisauksia ovat sanoneet monet kuuluisat henkilöt. Wilson Churchill on joskus ilmoittanut olevansa aina valmis oppimaan, mutta ei aina pitävänsä siitä, että häntä opetetaan. Albert Einstein taas on todennut, että ainut asia, joka estää minua oppimasta on koulutukseni.