Pienelläkin eläkkeellä tulee toimeen, kunhan ei sairasta

Pieneläkeläisen elämä ei aina ole helppoa, mutta sitä ei kannata peitellä. Salailu tekee asioista vielä hankalampia.

Kiristynyt taloustilanne näkyy eläkeläisenkin kukkarolla, mutta kohonneita hintoja enemmän talouteen vaikuttavat yllättävät terveyshuolet. Silloin talous menee todella koetukselle, on karsittava mistä vaan voi.

Talouteni oli tasapainossa jäädessäni eläkkeelle. Elin avoliitossa ja puolitimme asumis- ja muut elinkulut kumppanini kanssa. Elämä oli hyvää kunnes mies sairastui ja kuoli. Jäin yksin koirieni kanssa. Avovaimona en saa leskeneläkettä. Mies kyllä kosi aikanaan, mutta ei tullut mentyä vihille – ehkä saamattomuuttamme.

Myytyäni omakotitalomme muutin kerrostaloon. Eläkkeeni riitti nipin napin normaalimenoihin. Olin velaton ja rahaa jäi pikkuisen säästöönkin. Jos tuli jokin isompi menoerä, piti turvautua säästöihin. Sitten taloyhtiössä tehtiin käyttövesiputkiston remontti, mittava julkisivuremontti, laaja linjasaneeraus ja hissiremontti. Ne veivät minut köyhyysrajalle. Eläkkeiden taitetun indeksin ja kohonneiden hintojen takia eläketulojen ostovoima supistuu supistumistaan. Myös kalliit lääkkeet ovat pieneläkeläiselle joskus tekemätön paikka.

Yksin jäätyäni aloitin jonkinlaisen henkistaloudellisen kuolinsiivouksen eli kulujen sovittamisen niukkeneviin eläketulohin. Vuoden alussa tulevat ja erääntyvät kaikki mahdolliset jäsen- ja harrastuslaskut. Vaikka ne yksittäisinä ovatkin kohtuullisen pieniä, niistä kertyy kerralla maksettavaksi kohtuuttoman suuri menoerä.  Lopetin sellaisten järjestöjen jäsenmaksujen maksamisen, joiden toimintaan en ollut pitkään aikaan aktiivisesti osallistunut.

Irtisanoin kaupalliset tv-kanavat, muutin Helsingin Sanomien paperisen tilauksen digiversioksi enkä tilaa enää lainkaan aikakauslehtiä. Opettelin sanomaan EI pyyntöihin, jotka eivät toisi tosiasiallista iloa sen enempää pyytäjälle kuin itsellenikään. Kun vilkaisin vaatekaappiini, huomasin sen pursuavan asuja, joita en ollut käyttänyt vuosikausiin. Osan myin kirppareilla ja netissä, osan lahjoitin hyväntekeväisyysjärjestöille.

Shoppailun lopetin tykkänään, ja olen sittemmin ostanut käytettynä sen minkä tarvitsen. Autosta luovuin ajettuani kolarin. Siitä tulikin iso säästö, kun pois jäivät autotallin vuokra, renkaiden vaihdot ja säilytykset sekä huolto- ja korjauskulut. Auton poisjäänti helpotti myös henkisesti. Oli monta huolehdittavaa asiaa vähemmän.

Olen väliinputoaja. Yksineläjänä maksan vuodessa satoja euroja enemmän kuin kahden tulonsaajan talouksissa elävät. Myös yksineläjän kotitalousvähennys ja muut tulonsiirrot ovat vähäisemmät kuin kahden hengen talouksissa.