Vankina omassa asunnossa

Julkaistu:

/

Modernien kerrostalojen ja rivitalojen kattoterasseja ja parvekkeita kaupunkimaisessa ympäristössä.

Kun eräässä ikäihmisten asumista koskevassa tilaisuudessa kysyttiin yleisöltä, kuinka moni haluaa asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään, lähes kaikki viittasivat.

Mutta kun kysyttiin, soveltuuko asunto, jos muisti tai liikkuminen heikkenevät, vain noin puolet nosti kätensä.

Oman ikäasumisen suunnittelu kannattaa aloittaa ajoissa. Hyväkuntoisena tarvittavien muutosten tekeminen on helpompaa. Näin mekin mieheni kanssa teimme. Olimme hyväkuntoisia alle seitsemänkymppisiä, ja asuimme kolmekerroksisessa rintamamiestalossa. Jaksoimme vielä hyvin huolehtia talosta ja sen isosta puutarhapihasta, mutta turvallista ikävuosien asuntoa siitä ei saisi.

Aloimme etsiä samalta alueelta kerrostaloasuntoa, joka tyydyttäisi molempien toiveita. Miehellä oli – vanhana merenkulkijana – lisätoiveena veden läheisyys. Sellainen melko pian löytyikin: 3 h+k+kh+p, korkealla mäellä, 8. kerroksessa, järvinäköala. Ihastuimme oitis ja kun hintakin oli kohtuullinen, teimme kaupat. Nyt meillä oli valmiina asunto, johon voisimme muuttaa, kun voimat alkavat ehtyä.

Kävikin niin, että mies sairastui vakavasti ja menehtyi. Panin omakotitalomme myyntiin, irtisanoin kerrostaloasuntomme vuokralaiset ja muutin tänne kahden kultaisennoutajani kanssa. Vasta tällöin minulle valkeni, ettemme asuntoa valitessamme olleet ottaneet huomioon sen soveltuvuutta loppuelämän asumiseen.

Pahin moka on se, että jostakin käsittämättömästä syystä hissi pysähtyy kerrosten puolivälissä. Asunnossa liikkuminenkaan ei olisi esteetöntä, kun keittiökin oli vain ruokailutilasta seinällä erotettu komero. Siitä alkoi remonttien sarja. Teetin asunnossani muutoksia, joissa seiniä kaadettiin, keittiö ja kylpyhuone uudistettiin ja säilytystiloja parannettiin.

Sitten taloyhtiössä pinnoitettiin käyttövesiputkisto, saneerattiin julkisivut ja toteutettiin laaja linjasaneeraus. Minulla ei ollut paikkaa eikä varaa muuttaa evakkoon, joten asuin koko remonttien ajan omassa asunnossani paukkeen ja pölyn keskellä. Käytettävissä oli yksi vessa pohjakerroksessa, kylmää vettä sai käytävästä ja lämmintä hellalta kattilasta. Saunassa ja suihkussa kävin uimahallissa.

Viimeisimpänä uusittiin hissit. Onneksi minun ei tarvinnut niiden viikkojen aikana kavuta portaita 8. kerrokseen, vaan pääsin kulkemaan naapurirapun ja vintin kautta. Sekään ei ollut ihan vaivatonta.

Tykkään asunnostani ja sen sijainnista. Jaksan vielä kavuta tänne mäen päälle ja portaat hissiltä kotiovelle, mutta jos/kun joudun turvautumaan rollaan, on muutto auttamatta edessä. Mutta mihin? Remontit ovat vieneet minut köyhyysrajalle, enkä saisi valtavan yhtiövelan vuoksi asunnon myynnistä riittävästi uuteen. Olen oman asuntoni vanki.

Oranssi talo violetilla katolla kuvaa asumista tai kotia.

Kirjoittanut

Leena Sorvali