Vielä vanhanakin oppiminen voi yllättää!

On jännittävää huomata, että ei edes ikäihmisenä vielä tiedä, mikä itseään oikeasti kiinnostaa. Seitsemän vuotta sitten päätin ryhtyä kehittämään kielitaitoani ja aloitin italian opinnot.  Siinä sivussa ryhdyin vähän ”rääppimään” myös viron kieltä, kun Viro on naapurimaammekin. Nyt olen yllättynyt aivan täydellisesti.

Italian lopetin puolentoista vuoden jälkeen.  Viroa sen sijaan puhun jo kohtalaisesti ja tulevan syksyn projektinani on ottaa kielioppi haltuun. Minulle on avautunut uusi maailma ja uudet ihmiset: Tarton kielikurssit, vironkielinen kirjallisuus, Suomen ja Viron välinen yhdistystoiminta aina Olutsiltaa myöten! Kuinka onnellinen olenkaan, että annoin virolle mahdollisuuden.

Uuden oppiminen tuo mukanaan myös uusia henkilöitä; eri-ikäisiä, eri ammatin harjoittajia, erimaalaisia jne. Ja itsekin olet monelta osin ihan uusi persoona.  Jaat oppimaasi ja sen ilosanomaa muille.  Voihan olla niin, että joku toinenkin innostuu harrastuksestasi. Yhtäkkiä sinulla on jännittäviä ystäviä ympärilläsi. Ikääntymisen ei tarvitse eikä kuulu olla ikävää.

Vahet pole!

Selvitessäni vironkielisestä keskustelusta tartolaisessa kirjakaupassa tunnen itseni 72-vuotiaana ihan oikeasti aikuiseksi. Hallitsen tilanteen.  Harvalle eläkeikäiselle riittää hallinnan iloa kaurahiutalepaketin valinnasta, tai mieluisan sarjaohjelman valinnasta. Tietoinen uuden oppiminen ja oppimisessa kehittyminen sen sijaan tuottavat suuren suurta iloa.

Elämisen osaamista täytyy joka tapauksessa päivittää jatkuvasti. Kiinnostuksen kohteitaan voi myös päivittää. Ristipistojen tekemisestä olen luopunut, mutta löytänyt sanaristikot uudelleen. Palapelejä kokeilin, mutta en loppujen lopuksi innostunut niistäkään enää. Välillä luen joko valtavasti tai sitten en mitään. Vahet pole, sanotaan viroksi: mitä väliä!

Koko elämämme on oppimista

Koko tietoisen elämämme me siis opimme jatkuvasti – joko huomaamattamme tai sitten tiettyjä asioita valiten ja niihin panostaen. Me monet roikumme kynsin hampain kiinni älypuhelimissamme, taistelemme langattomassa kodissamme kaiken maailman päivitysten kanssa – mutta periksi emme anna. Onneksi saamme myös itse valita oppimisen kohteitamme.

Summa summarum: Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Oppiminen aiheuttaa innostusta ja innostus parantaa elämänlaatua. Oppiminen lisää sinnikkyyttä ja kestävyyttä selvitä tässä yhä kummallisemmaksi muuttuvassa maailmassamme. Uuden asian ääreltä voi löytää ystäviä, yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta.  Eläköön ihmisen halu oppia!