Yhteisöllistä asumista Loppukirissä jo 20 vuotta

Yhteisöllisiä kerrostaloja on ollut vuosikymmeniä mm. Ruotsissa ja Tanskassa, mutta Suomessa ei. Toimisiko malli myös Suomessa? Monet epäilivät, mutta muutamat rohkeat naiset Marja Dahlström, Anita Wetterstrand ja Anna-Liisa Mikkelä päättivät yrittää. He perustivat yhdistyksen Aktiiviset Seniorit vuonna 2000 ja ryhtyivät tiedottamaan yhteisöllisen kerrostalon hankkeesta.

Mallia otettiin Tukholman yhteisöllisestä senioritalosta Färdknäppenistä. Talon suunnittelu lähti ripeäsi käyntiin, sillä Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston arkkitehti Mikael Sundman suhtautui naisten ehdotukseen myönteisesti. Tontti saatiin Arabianrannasta ja talo valmistui 2006.

Mukaan hankkeeseen talon suunnitteluun ja organisointiin tuli nopeasti ajatukselle omistautuneita ihmisiä. Taloa ja toimintaa suunniteltaessa ja organisoitaessa ei vielä tiedetty hyvinvointitutkijan, Aalto yliopiston apulaisprofessorin Frank Martelan tutkimuksista, jotka hän julkaisi vasta 2010-luvulla. Aivan ällistyttävän hyvin Loppukirin yhteisöllisen omaehtoisen toiminnan organisointi on vastannut Martelan tutkimusten tuloksia, jotka perustuvat monien aikaisempien filosofien, psykologien ja tutkijoiden työhön.

Vai onko se ällistyttävää? Kyllähän ikääntyneille ihmisille on kertynyt elämänviisautta. Eikä vain ikä tuo viisautta. Ihminen on laumaeläin, joka viime kädessä haluaa elää ja toimia yhdessä muiden kanssa.  Jokainen, joka hakeutui ja yhä hakeutuu yhteisölliseen taloon, odottaa jotain hyvää: arvostusta, toimintaa ystävällisten naapureiden kanssa ja merkityksellistä elämää.

Martela on jakanut onnellisuutta edistävät tekijät neljään osaan: läheiset ihmissuhteet, kertyneen kyvykkyyden käyttäminen, vapaaehtoistyö/hyvän tekeminen ja turvallisuus. Loppukirissä näiden kaikkien on mahdollista toteutua. Ihmisen vanhetessa läheiset ihmiset kuolevat, mutta Loppukirissä asukkaat voivat solmia uusia läheisiä ihmissuhteita. Yksinäisyyden torjunta olikin suunnitteluvaiheesta asti yksi tärkeä tekijä, miksi yhteisöllistä asumista tavoiteltiin.

Keittiössä, siivouksessa, erilaisissa hallinnollisissa tehtävissä, remonttihommissa ja harrastuksissa asukas voi käyttää kyvykkyyttään. Kaikki yhteinen työ Loppukirissä on vapaaehtoistyötä.  Tehtäviä on hyvä kierrättää, että mahdollisimman moni pääsee käyttämään kyvykkyyttään. Myös tästä keskustelimme jo silloin, kun taloa vasta suunniteltiin. On hyvä antaa kaverillekin mahdollisuus.

Asukkaat vanhenevat, toiminta muuttuu

Loppukirissä kaikki asukkaat kuuluvat pienryhmään, jonka työvuoro tulee joka kuudes viikko. Alussa ja innokkaina siivosimme koko talon, kaksi rappukäytävää, saunaosaston, ruokasalin ja teimme päivällisen viitenä päivänä viikossa. Mutta nyt kun jo 20 vuotta on kulunut muuttamisesta ja olemme vanhentuneet, olemme ulkoistaneet siivouksesta suurimman osan ja ruokaa teemme nyt vain kolmena päivänä viikossa. Juhlia, retkiä ja muuta yhteistä toimintaa järjestämme entiseen malliin.

Talossa voi kuitenkin asua, vaikka ei enää sairauden tai kunnon heikkenemisen vuoksi jaksaisi osallistua oman ryhmän työhön.  Vanhin asukkaamme asui Loppukirissä 105-vuotiaaksi, mutta kun ihminen tarvitsee jatkuvasti apua, niin silloin hoivakori on oikea asumispaikka.

Oma arkiviikko voi tuntua raskaalta. Se on tekemistä, johon on todella panostettava. Se on vapaaehtoistyötä, jossa tehdään hyvää koko talolle jätehuoneen siivouksessa maittavaan ateriaan. Se on ponnistus, joka tuntuu palkitsevalta juuri siksi, että se tehdään yhdessä sopien ja toisiamme auttaen. Vastuu ei paina yhden ihmisen harteita, kun ruokalistasta sovitaan yhdessä ja mietitään mikä ruoka on hyvää ja terveellistä ja kuinka pienentyneellä porukalla pystymme sen tekemään.

Työviikossa toteutuu vapaaehtoistyö, kyvykkyyden osoittaminen, läheiset naapurisuhteet ja turvallisuus, kun voi luottaa, että kaikki toimii, kuten on sovittu.

Turvallisuutta tuovat myös tutut naapurit, sovitut toimintatavat ja päätöksentekotavat, jolloin asukas voi luottaa, että hän tulee kuulluksi ja että hän voi vaikuttaa asioihin. Loppukirissä hän on tasavertainen vaikuttaja muiden asukkaiden kanssa.

Jo ennen talon valmistumista suunnitteluvaiheessa tulevat asukkaat kokoontuivat kerran kuussa yhteisökokoukseen, jossa pohdimme sisustusta, yhteisten tilojen tarvetta ja toiminnan organisointia. Kaikki halukkaat saattoivat kuulua pienryhmiin, joissa suunnittelimme siivousta, pesulatiloja, keittiötä, kirjastoa, kunto- ja takkahuonetta.  

Yhteisökokous, kaikkien asukkaiden asukaskokouksena, on pitänyt pintansa talon suunnittelusta asti koko 20-vuotisen toiminnan ajan. Yhteisökokous kokoontuu kerran kuussa kesäkuukausia lukuun ottamatta.

Omistustalossa taloyhtiöllä on lakisääteinen roolinsa, mutta yhteisökokouksessa päätetään yhteisön eli asukkaiden yhteisestä toiminnasta. Tästä osallistavasta ja demokraattisesta käytännöstä on tärkeää pitää kiinni asukkaiden yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon nimissä. Yhteisö on omaehtoisen yhteisöllisen talon pehmeä puoli, jossa tavoitteena ei ole kilpailla, vaan ottaa vastuuta, välittää ja kuunnella toisiamme.

Hyvä asuinympäristö on sellainen, jossa ihmiset ottavat vastuuta ympäristöstään. Ilahduin kovasti, kun eräs tuttavani kertoi, kuinka hänen taloyhtiössään eläkeläiset vuoron perään keittävät kahvit taloyhtiön kerhohuoneessa kerran viikossa. Tuttavani piti sitä viikon kohokohtana. Se rytmittää viikkoa ja siellä on mukava jutella naapureiden kanssa.

Sisareni perhe on asunut samassa taloyhtiössä jo lähes 40 vuotta. Sisareni asuntoa vastapäätä asuu yli 80-vuotias eläkeläinen. Sisareni on sopinut hänen kanssaan, että naapuri aina illalla sulkee säleverhot ja avaa aamulla. Ellei verhoja ole aamulla avattu, niin sisareni ottaa selvää, onko kaikki hyvin.

Kaikki on aina ollut hyvin, vaikka joskus pimeänä talviaamuna naapuri onkin unohtanut aamulla avata verhot.

Mikä tahansa asukkaiden yhteinen toiminta avaa ajatuksia uusille toiminnoille. Sisareni, joka harrastaa juurileivontaa, on opettanut taitoa myös naapureilleen. Sisareni taloyhtiössä ei ole yhteistä kerhotilaa, mutta kesäjuhlasta innostuneina asukkaat ovat pitäneet yhteisiä juhlia myös joulun tienoilla jonkun kotona nyyttikestiperiaatteella.

– Heli Stenvall