Kuva: Ilkka Vuorinen
Sosiaalinen ihminen ei kehity lajityypillisesti ilman sosiaalista vuorovaikutusta. Sosiaalinen eristyneisyys voi johtaa masennukseen, kognitiivisiin eli tiedon käsittelyn pulmiin ja fyysisiin terveysongelmiin. Sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitäminen taas voi parantaa aivojen terveyttä ja tiedonkäsittelyn nopeutta, sillä sosiaalinen vuorovaikutus harjoittaa useita keskeisiä aivotoiminnan osa-alueita. Myös ikääntymisen vaikutus aivokudokseen voi hidastua, kun aivoja ”treenaa” sosiaalisesti vuorovaikuttaen. Tarve sosiaaliselle vuorovaikutukselle ei pääty ikääntyessä tai henkilön sairastuessa vakaviin sairauksiin.
Ikääntymisen mahdolliset vaikutukset aivoihin ja sosiaalisiin suhteisiin
Aivojen otsa- ja ohimolohkot ovat merkityksellisiä sosiaalisen vuorovaikutuksen kannalta. Ikääntyessä aivojen tiedonkäsittely usein hidastuu, mikä voi vaikuttaa myös sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Varsinaisten sairauksien osalta aivojen etuosien vaurioituminen esimerkiksi vamman, aivoverenkiertohäiriön tai aivoja rappeuttavan sairauden vuoksi voi johtaa sosiaalisten taitojen katoamiseen, ärsykesidonnaiseen käyttäytymiseen ja aloitekyvyttömyyteen. Monet etenevät muistisairaudet voivat vaurioittaa aivojen sosiaalista toimintakykyä. Otsalohkodementia on tästä tyyppiesimerkki: sosiaalisten taitojen menettäminen tai kiinnostuksen ja motivaation väheneminen (apatia) altistavat sosiaaliselle eristäytymiselle.
Yksinäisyyden vaikutus
Yksinäisyyden kokemukseen voivat vaikuttaa näkö, liikuntakyky ja muiden sairauksien aiheuttama eristäytyneisyys. Näiden vajavaisuus tai puute voivat aiheuttaa jopa muistisairaudelta vaikuttavan tilanteen ja aistihäiriöiden aiheuttaman eristäytyneisyyden erottaminen depressiosta tai muistisairaudesta voi olla vaikeaa. Aistihäiriöiden kuntoutus onkin tärkeää yksinäisyyden ehkäisyssä.
Toisaalta aistioireet voivat vaikuttaa myös elimellisten tiedonkäsittelyn ongelmien syntymiseen. Esimerkiksi kuuloaistin heikkeneminen saattaa altistaa aivojen fysiologisen toiminnan häiriöille, koska aivojen kuuloalueiden toiminta muuttuu aiemmin totutusta ja opitusta informaation käsittelystä.
Myös ikääntyneiden kokema syrjintä eri yhteiskunnan osa-alueilla voi vaikuttaa negatiivisesti aivoterveyteen. Depression aiheuttama kiinnostuksen väheneminen voi aiheuttaa jopa pseudodementian eli valemuistisairauden. Ikääntyneen depressioon liittyy usein aloitekyvyn, kiinnostuksen ja motivaation heikkenemistä. Varhaisvaiheessa depression ja muistisairauden erottaminen luotettavasti on haastavaa, mutta oireisiin puuttuminen ja asianmukainen varhainen apu sitäkin tärkeämpää.
Suojaamme aivojamme elääksemme onnellista ja täysipainoista elämää
Aivoterveyttä uhkaavilta asioilta voi suojautua huolehtimalla perusasioista kuten näkökyvystä, kuulosta, terveellisestä ravitsemuksesta sekä liikunnasta, sosiaalisia kontakteja unohtamatta. Perfektionismi ei välttämättä edistä aivoterveyttä, ei myöskään kuormittava stressi. Aivoterveydelle tärkeää on siis tehdä itselle mieleisiä asioita. Yhtä tärkeää on kuitenkin myös epämukavuusalueille altistuminen vaikkapa opettelemalla uusia taitoja tai muodostamalla uusia sosiaalisia kontakteja. Pieni stressi on aivoille hyväksi.
Artikkelin kirjoittajat ovat Itä-Suomen yliopiston aivotutkimusyksiköstä
Sonja Reinikka, Terveydenhoitaja, tutkimushoitaja, Itä-Suomen yliopisto
Kasper Katisko, LT, Itä-Suomen yliopisto ja PSHVA
Eino Solje, LT, dosentti, tutkimusjohtaja, neurologian erikoislääkäri, Itä-Suomen yliopisto ja PSHVA