Olen ihmetellyt, miksi minua kutsutaan vanhaksi, vaikka olen vasta 71 vuotta.
Esimerkkinä kerron tapauksen, kun olin tyttäreni ja hänen lastensa kanssa Kiteen eläinpuistossa. Lapsilla oli tietysti mukavaa nähdä erilaisia elämiä, joten he juoksivat edestakaisin paikasta toiseen. Silloin tyttäreni sanoi heille, rauhoittukaa, ei ukki jaksa meidän perässä kulkea.
Tuo on jäänyt mieleeni koska se yllätti minut, en tiennytkään ennen sitä että minulla on jaksamisessa ongelmia, eli en jaksa.
Tosiasiassa minulla ei ollut mitään vaikeuksia pysyä lasten vauhdissa. Olisin jopa halunnut juosta heidän mukanaan edestakaisin paikasta toiseen, mutta en viitsinyt koska olin ”VANHA” muitten mielestä, mutta en itseni.
Olisiko elämäntyylini pitänyt minut ”nuorena”, vai vanhemmilta perityt geenit. Isäni kuoli kaksi vuotta sitten 93-vuotiaana. Terve mies oli, paitsi keuhkot. Ne pettivät. Kova tupakkamies oli ollut nuoruudessaan, aina tuohon 60 vuoden ikään asti. Äitini täyttää nyt 93 vuotta.