Yhteiskunnan ja asukkaiden tavoite on sama – välttää asukkaan joutuminen vaativamman palveluasumisen piiriin. Yhteiskunta (kunnat, hyvinvointialueet ja valtio) voi tehdä paljon kaavoituksen ja rakentamisen ohjauksen avulla.
Yli 90 prosenttia ikäihmisistä asuu omissa asunnoissaan. Olivat ne sitten omistus- tai vuokra- asuntoja. Uudet hyvinvointialueet vastaavat muusta ikäihmisten asumisen järjestelyistä joko omana toimintanaan tai ostopalveluina. Uuden lainsäädännön mukaan termit ovat yhteisöllinen asuminen (entinen palveluasuminen) ja tehostettu palveluasuminen sisältäen 24/7 hoivan. Keskustelu pyörii ensi sijassa näiden hyvinvointialueiden hallinnoimien palveluiden ympärillä – osin syystäkin. Samalla on jäänyt vähemmälle huomiolle ikäihmisten suuren enemmistön asumisolosuhteet ja niiden merkitys sekä kansantaloudelle että ihmisten hyvinvoinnille ja terveydelle.
Hyvinvoinnin edistäminen on jatkossakin kuntien tärkeä tehtävä. Tärkeää on kaavoittaa senioriasunnoiksi sopivia tontteja alueilta, joissa on pienet etäisyydet tai hyvät liikenneyhteydet tarvittavien palveluiden saavuttamiseksi ja mielellään yhteydet myös lähiluontoon. Vaikka senioreja varten ei tarvita samaa määrää autopaikkoja, niitä tarvitaan kuitenkin palvelujen tuottamista ja toimittamista varten.
Talot tulisi suunnitella oikeasti esteettömiksi esimerkiksi sisätilaratkaisuilla, ovien automatisoinnilla ja riittävän matalilla kynnyksillä. Mahdollisuudet yhteisöllisyyden kehittymiselle edellyttää yhteisiä tiloja.
Yhteisöllisyys senioritalossa
Professori Outi Jolanki käyttää termiä yhteisökoordinaattori tai palveluohjaaja. Tällaista palvelua tarjotaan vähän, vaikka se olisi tärkeä välivaihe siinä palveluketjussa, mikä sitten ehkä jossain vaiheessa johtaa raskaampien palveluiden käyttöön.
Luulen, että kipuilu tämän palvelun laajempaan käyttöön liittyy senioritalojen asukkaiden ikä- ja kuntorakenteeseen sekä toiminnan hinnoittelumahdollisuuksiin. Integroiminen muuhun liiketoimintaan (esim. kotiin tuotavat palvelut) on vielä vähäistä.
Keskustelua käydään siitä, mitä `hyväkuntoiset` ikääntyneet saavat vastineeksi vastikemaksuilleen, koska he voivat saada virikkeensä aktiivisesta elämästä talon ulkopuolelta.
Asukkailla ja heidän omaisillaan on usein liian suppea käsitys kaikesta siitä tarjonnasta, mitä käytettävissä on. Se ei ole pelkkä kahvi ja muutama jumppatunti viikossa.
Kalevan Akselissa yhtiö tarjoaa isot keittiö ja- olohuonetilat, kuntosalin laitteineen, pingishuoneen (myös pienryhmille tapaamisiin), kirjaston, aikakauslehdet ym. Tarjolla oleva mahdollisuus yhteisölliseen kanssakäymiseen on laaja (yhteiset juhlat) ja se myös ruokkii itseään esimerkiksi erilaisena pienryhmätoimintana, joka tapahtuu asukkaiden omista aloitteista. Virikkeitä näihin saadaan asukkailta ja esimerkiksi palveluohjaan ylläpitämien verkostojen ja ulkoisten palvelutuottajien välittämien virikkeiden kautta.
Vähälle huomiolle on jäänyt myös huolenpito yhteisön jäsenistä. Se on asukkaiden tutustumisen kautta syntynyttä ystävyyttä ja avunantoa aina virallisempiinkin huoli-ilmoituksiin saakka. Palveluohjaajan olemassaolo tarjoaa myös omaisille, jotka usein ovat toisella paikkakunnalla, mahdollisuuden saada tietoa, mikäli yhteydenpito ei ole muutoin onnistunut.