Kuva: Kuvituskuva @Gerec
Sosiaaliset suhteet ovat tärkeä osa ihmisen elämää. Tämän tiedämme oman kokemuksemme kautta, mutta myös monet tutkimukset ovat sen osoittaneet. Yksi näistä tutkimuksista on väitöstutkimukseni, jossa tarkastelin, mitä merkitystä erilaisilla arjen tiloilla ja paikoilla, kuten kodilla ja palvelutalolla, on ikäihmisten sosiaalisille suhteille ja vuorovaikutukselle.
Koti – sosiaalisen elämän keskus?
Ikäihmisten omana toiveena ja myös Suomen ikääntymispolitiikan tavoitteena on, että ikääntyneet voisivat asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Koti onkin hyvin tärkeä paikka, mutta millaiselta se näyttää sosiaalisena ympäristönä?
Tutkimukseni osoitti, että ikäihmisen koti voidaan ymmärtää sosiaalisen elämän keskuksena. Kodin keskeisyys johtui siitä, että erityisesti hyvin iäkkäillä ihmisillä sairaudet ja heikentynyt toimintakyky vaikuttivat mahdollisuuksiin liikkua kodin ulkopuolella. Myös koronapandemia ja sen myötä asetetut rajoitteet tekivät kodista keskeisen sosiaalisen tilan niillekin, joilla mahdollisuuksia kodin ulkopuolella liikkumiseen olisi ollut.
Toisia ihmisiä siis usein tavattiin kotona tai heidät tavoitettiin puhelimen avulla, ja kodin lähiympäristössä asuvat naapurit olivat tärkeä sosiaalinen kontakti.
Toisaalta juuri ne seikat, jotka tutkimuksessani tekivät kodista sosiaalisen elämän keskuksen, voivat tehdä siitä myös yksinäisen paikan. Kun kodin ulkopuolella liikkuminen on hankalaa, myös toisten ihmisten tapaaminen ja osallistuminen sosiaaliseen toimintaan vaikeutuu. Monien, erityisesti hyvin iäkkäiden ihmisten, puoliso ja läheiset ystävät ovat jo kuolleet, eikä kaikilla ole läheisiä ihmisiä, jotka vierailisivat kotona.
Palvelutalo on monitulkintainen sosiaalinen ympäristö
Yksi palveluasumisen tavoitteista on olla koti tai ainakin kodinomainen asuinympäristö siellä asuville ihmisille.
Tutkimuksessani havaitsin, että arkisilla kohtaamisilla ja palvelutalon sosiaalisilla suhteilla on merkitystä sille, tuntuuko palvelutalo omalta kodilta, laitokselta tai yhteisöltä. Kodilta palvelutalo voi tuntua silloin, kun sosiaaliset suhteet ympärillä tuntuvat merkityksellisiltä ja asukkaalla on mahdollisuus päättää, milloin ja miten hän on yhteydessä toisiin ihmisiin talossa. Omilla avaimilla asuntoon asteleva hoitaja rikkoo kodin tuntua ja tuttavalliset suhteet henkilökunnan kanssa taas lisäävät sitä.
Palvelutalon yhteisöllisyys näkyi selkeimmin siinä, ketkä suljettiin ulos omasta yhteisöstä. Oma yhteisö tavallisessa palveluasumisessa tuntui kodinomaiselta, kun sitä vertasi tehostetun palveluasumisen yksikköihin. Palvelutalon ikääntyneet vierailijat taas tahtoivat erottautua palvelutalon asukkaista. Toisia ulos sulkemalla voitiin oma viiteryhmä määritellä itselle suotuisalla tavalla.
Palvelutalo ei muutu ikäihmisen kodiksi tai yhteisölliseksi paikaksi vain kutsumalla sitä näillä käsitteillä. Tutkimukseni osoitti, että merkitystä on niillä moninaisilla kokemuksilla ja tulkinnoilla, joita asukkaat, henkilökunta ja vierailijat palvelutalosta ja sen sosiaalisista suhteista tekevät.
Hyvää elämää erilaisissa paikoissa
Tutkimukseni kytkeytyy ajankohtaisiin keskusteluihin siitä, mikä on hyvää elämää vanhuudessa ja millaisessa paikassa sen pitäisi tapahtua. Onko koti siis aina paras paikka? Tai palvelutalo kodilta tai yhteisöltä tuntuva paikka? Tutkimukseni osoitti, että näihin kysymyksiin vastataksemme meidän tulisi tarkastella näitä paikkoja ja niiden tarjoamia mahdollisuuksia ja rajoitteita hyvän elämän elämiselle myös sosiaalisten suhteiden kautta. Lue lisää asumisen eri vaihtoehdot
Lue väitöstutkimus Making Space for Social Relationships : Understanding ageing in social spaces