Niin Suomessa kuin maailmallakin kuvataan mediassa usein väestön ikääntymistä dramaattisin sanakääntein esimerkiksi ”aikapommina” (esim. The Guardian, 22.1.2023). Yhteiskunnan tasolla väestön ikääntymisestä on jo kauan tiedetty ja siihen on myös jossain määrin herätty, mutta hankkeemme tulosten perusteella voimme todeta, että väestön ikääntyminen huomioidaan edelleen riittämättömästi esimerkiksi palvelurakenteiden muutoksissa ja digitalisaation kehityksessä.
Kansainvälinen tutkimushanke tukemassa arvokasta vanhenemista
Kansainvälisessä hankkeessa Yksin mutta verkostoituneena (Alone but connected? Digital (in)equalities in care work and generational relationships among older people living alone) eli tuttavallisemmin EQualCare, olemme kolmen vuoden ajan tutkineet yli 60-vuotiaiden hoivan ja tuen verkostoja neljässä kansallisissa kontekstissa (Suomi, Ruotsi, Latvia ja Saksa) sekä digitalisaation merkitystä näille verkostoille. Olemme tarkastelleet poliittisia ohjausdokumentteja ja strategioita, kansallisia ja kansainvälisiä tilastoja ja tämän lisäksi keränneet laadullista aineistoa osallistavan toimintatutkimuksen (PAR) avulla.
Joitakin keskeisiä tuloksia
Poliittisissa asiakirjoissa ja poliittisessa päätöksenteossa ei välttämättä esitetä ikääntymistä ongelmana sinänsä, mutta niissä nostetaan usein esille ikääntymiseen liittyviä ongelmia yhteiskunnan ja hyvinvointialueiden tasolla, sekä joskus myös paikallisemmin. Ongelmat liittyvät laadukkaiden palvelujen ja hyvän hoidon säilyttämiseen ja sen tuomiin menoihin haastavissa taloudellisissa oloissa.
Ryhmäkeskusteluissa ja yksilötason haastatteluissa keskeisiksi teemoiksi nousi tarve nähdä yli 60-vuotiaat monimuotoisena ryhmänä, eikä tehdä yleisluonteisia olettamuksia esimerkiksi siitä, minkälaisia palveluja tarvitaan, miten ikääntyvä väestö asioitaan voi hoitaa ja mistä apua tarvittaessa saa.
Tuloksissamme nousi tarve maksuttomiin tai edullisiin palveluihin ja tukeen, joka kuitenkin olisi laadukasta. Monien eri palvelujen muututtua nopeasti ja enenevässä määrin digitaalisiksi, nousee huoli perinteisemmän ja kasvokkain tai puhelimitse saatavan palvelun vähenemisestä ja asteittaisesta häviämisestä. Riippuen omasta digitaustasta, työkokemuksesta ja taitotasosta, asioiden hoitaminen sujuu helpommin tai hankalammin, ja monet ikääntyvät ovatkin joutuneet riippuvaisiksi teknisestä avusta ja tuesta. Tämän saamiseen vaikuttaa ensisijaisesti omien läheisten, ystävien ja tuttavien verkostot. Se onkin huolestuttavaa, sillä kaikilla ei näitä ole, mutta kenenkään ei silti pidä jäädä yksin.