Suuri osa suomalaisista suhtautuu vanhuuteen myönteisesti ja katsoo, että se on osa normaalia elämää. Sen sijaan yhteiskunnan suhtautumista vanhuuteen pidetään kielteisenä ja ikäsyrjintää nähdään laajasti. Omakohtaisesti syrjintää olivat kokeneet sekä nuoret että vanhat. Syrjivimmiksi katsottiin poliitikot, sosiaali- ja terveyspalvelut sekä työmarkkinat.
Vanhustyön keskusliiton kansalaiskyselyn tuloksista nousevat esiin laaja ikäsyrjintä sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä vanhustyön kolhiintunut julkisuuskuva. Kyselystä ilmenee, että ikäsyrjintää kohdistuu nuoriin ja vanhoihin, miehiin ja naisiin.
– Monesti ikäsyrjintää on vaikea edes tunnistaa, sillä se voi ilmetä arkipäivän itsestäänselvyyksinä. Oletetaan esimerkiksi, että iäkäs henkilö kuulee ja ymmärtää asioita huonosti, jolloin automaattisesti yksinkertaistetaan puhetta tai puhutaan liian kovaa. Äärimmäisillään ikäsyrjintä voi tarkoittaa huonoa hoitoa ja jopa kaltoinkohtelua, kertoo professori emerita Marja Vaarama. Häneltä julkaistiin juuri Vanhustyön keskusliiton toimeksiannosta tehty raportti Toiveena tavallinen, hyvä elämä – suomalaisten mielikuvat ja kokemukset vanhuudesta.
Vaaraman raportti pohjautuu Vanhustyön keskusliiton kansalaiskyselyn tuloksiin. Kyselyssä kysyttiin ”Syrjitäänkö Suomessa iäkkäitä ihmisiä?” Miltei puolet vastasi ”kyllä”. Joka kolmas ei havainnut syrjintää, ja etenkin nuoret eivät aina osanneet ottaa asiaan kantaa. Koulutus ei erotellut vastaajia, mutta huonoksi elämänlaatunsa ja rahatilanteesta kokevat olivat taipuvaisempia näkemään ikäperusteista syrjintää yhteiskunnassa.
Omakohtaisesti oli ikänsä perusteella kokenut syrjintää 20–40 prosenttia ikäryhmästä riippuen. Eniten omakohtaista syrjintää olivat kokeneet 16–35-vuotiaat, ja vähiten yli 85-vuotiaat. Myös 56–65-vuotiaista noin joka kolmas oli joutunut ikänsä perusteella syrjityksi. Vähiten oli syrjitty yhteiskunnan kannalta ”ihanneikäisiä” 36–55-vuotiaita vastaajia.
Eniten syrjintää koetaan poliitikkojen taholta ja sote-palveluissa
Vastaajat nimesivät poliitikot eniten syrjiväksi tahoksi. Poliitikkojen jatkuvat puheet vanhuksista kestävyysvajeena koettiin loukkaavina. Koettiin myös, että poliitikot ovat vieraantuneet arjesta, eivätkä ymmärrä enää tavallisten ihmisten elämää.
– Poliitikoiden tulee lopettaa puhuminen julkisista palveluista kustannusrasitteena. Ne on nähtävä investointeina yhteiskunnan tärkeimpään pääomaan eli ihmisten koulutukseen, terveyteen ja hyvinvointiin, Vaarama sanoo.
Sosiaalipalvelut, joista kyselylomakkeessa olivat esimerkkeinä kotihoito, asumispalvelut ja ateriapalvelut, koettiin toiseksi eniten syrjivinä. Suurimmalla osalla kyse oli palvelujen epäämisestä: henkilö ei saanut kotihoitoa tai taksiseteleitä, vaikka olisi tarvinnut.
Terveyspalvelut, joista kyselyssä oli annettu esimerkkinä lääkärin vastaanotto, koettiin kolmanneksi eniten syrjivänä tahona. Yli 85-vuotiaat, joilla yleensä muita useammin tarvetta lääkäripalveluihin, nostivat terveyspalvelut oman listansa kärkeen, mutta myös nuoret olivat kokeneet ikäsyrjintää terveyspalveluissa.
Lääkärin vastaanotolle ja tutkimuksiin pääsy koettiin vaikeaksi ja hitaaksi, kohtelua moitittiin, yhdenvertaisuus toteutui huonosti, lääkärien ja hoitajien vaihtuvuus ja kiire haittasivat osallisuutta hoitopäätöksiin ja tiedon kulkua. Asioita ei selitetty kunnolla, eikä ollut aikaa kysyä. Palvelujen digitalisoituminen koettiin syrjivänä: omien asioiden hoitaminen ei onnistu, jos ei ole laitteita eikä osaamista niiden käyttöön.
Sekä nuorimmat että vanhimmat vastaajat olivat nostaneet listalleen myös liikennevälineet ja yksityiset toimijat kuten kaupat ja ravintolat. Yli 85-vuotiaiden listalla olivat myös tiedotusvälineet. Tiedotusvälineissä annetaan yksipuolista kuvaa vanhuudesta ja iäkkäistä ihmisistä, jolloin vanhuuden moninaisuus ja yksilöllisyys jäävät huomiotta. Tämä ylläpitää ja tukee kielteistä vanhuuskuvaa yhteiskunnassa.
Ratkaisuja ikäasenteiden muuttamiseen
Vanhuusalan maineen parantaminen ja ikäasenteiden muuttaminen vaativat todella pitkäjänteistä toimintaa.
– On hyvää ikäpolitiikkaa kehittää toimintoja, joissa eri sukupolvet kokoontuvat, tapaavat toisiaan sekä voivat keskustella ja harrastaa yhdessä. Hyvään vanhuuteen liitettiin toiveita turvallisesta toimeentulosta, asumisesta ja palveluista. Omaan vanhuuteen varautumista pidettiin tärkeänä, myös taloudellisesti. Vastaajat toivoivat, että yhteiskunta hyväksyisi vanhuuden normaalina elämänvaiheena ja pitäisi pitkää ikää taakan sijasta saavutuksen, Vaarama kertoo.
– Ratkaisevin tekijä suunnan muutoksessa ovat asenteet ja niiden takana olevat arvot – arvoissahan on yksinkertaisesti kyse siitä, mitä pidetään tärkeänä, Vanhustyön keskusliiton toiminnanjohtaja Anni Lausvaara toteaa.
Kansalaiskyselyn tulosten pohjalta Vanhustyön keskusliitto käynnisti kansanliikkeen Tehdään iästä numero. Kansanliikkeen tavoitteena on vahvistaa myönteisiä ikäasenteita yhteiskunnassamme ja poistaa ikäsyrjintää. Positiivisien ikääntymistä käsittelevien uutisten myötä myös vanhuusalan maine parantuu.
– Haluamme kutsua kaikki mukaan rakentamaan Suomesta ikääntymisen mallimaata, Lausvaara kehottaa.