Ikääntyessä harkitaan usein uusia asumisratkaisuja taloudellisista, sosiaalisista ja toiminnallisista syistä. Erilaiset asumismuodot ja niiden eroavuudet kiinnostavat. Moni saattaa muuttaa joksikin aikaa asumaan vuokralle luopuessaan omistamastaan pientalosta ja harkitessaan seuraavaa siirtoa esim. toisella paikkakunnalla. Käytännön syistä usea päätyy muuttamaan pienempään asuntoon ja kerrostaloon, joka on hoitamisen kannalta pientaloa yleensä huolettomampi vaihtoehto.
Omistusasumisen keskeinen etu vuokra-asumiseen verrattuna on, että asuntolainan lyhennykset kerryttävät varallisuutta.
Omistusasumisen riskejä ovat kotitalouden lainanhoitokyvyn heikkeneminen eläkeiässä, ostetun asunnon hintatason alentuminen asuntomarkkinoiden muuttuessa ja asunnon korjauksista huolehtiminen. Asunnon myyminen voi olla hankalaa erityisesti kasvukeskusten ulkopuolella.
Omistusasunto voi tuoda taloudellista liikkumavaraa ikäasumiseen, sillä asunnon vaihtaminen pienempään tai käänteinen asuntolaina vapauttavat varallisuutta muuhun käyttöön.
Yleistä tietoa omistusasumisesta (ympäristöministeriö)
Tietoa kiinteistöjen omistajille (Maanmittauslaitos)
Varainsiirtoverosta (vero.fi)
Asuntokaupan virhetilanteet (Kilpailu- ja kuluttajavirasto)
Apua kodin muutos- ja kunnostustöihin – Korjausneuvonta (Vanhustyön keskusliitto)
Korjausten rahoitus ja avustukset (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus)
Opas taloudelliseen varautumiseen Talous – Vanheneminen.fi
Vuokra-asuminen ei kerrytä asuntovarallisuutta, mutta ei toisaalta myöskään aiheuta huolta veloista tai remonteista. Vuokra-asumisen kulut ovat usein hyvin ennakoitavissa.
Vuokra-asuntoon voi myös saada asumistukea, jos asujan eläke on pieni. Asuntoa on myös helpompi vaihtaa tarpeen tullen. Toisaalta varsinkin yksityisillä markkinoilla asunnosta voi joutua muuttamaan myös vuokranantajan tilanteen muuttuessa.
Yleistä tietoa vuokra-asumisesta (ympäristöministeriö)
Arava- ja pitkäaikaisella korkotukilainalla rahoitetut ARA-vuokra-asunnot (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus)
Pysyvyyden tunnetta asumiseen vuokralla asumiseen verrattuna voi tuoda asumisoikeusasuminen, sillä talon omistaja ei voi irtisanoa talon asumisoikeussopimusta.
Asumisoikeuden hinta on kohtuullinen verrattuna omistusasunnon hintaan, sillä asumisoikeusasuja maksaa asumisoikeusmaksuna vain osan asunnon hankintahinnasta. Kuukausittaisella käyttövastikkeella katetaan asumisoikeustalojen pääoma- ja ylläpitokulut.
Käyttövastike ei saa ylittää vastaavan tasoisista huoneistoista paikkakunnalla perittävien vuokrien tasoa. Käyttövastikkeen maksamiseen voi saada asumistukea.
Yleistä tietoa asumisoikeusasumisesta (ympäristöministeriö)
Laki asumisoikeusasunnoista (Finlex)
Kysymyksiä ja vastauksia asumisoikeusjärjestelmästä ja sen uudistuksesta (ympäristöministeriö)
Välimuotoisen eli senioriasumisen taloissa voi olla omistus-, vuokra- tai asumisoikeusasuntoja, joiden yhtiöjärjestyksessä on määritelty asukkaiden alaikärajaksi yleensä 55 vuotta. Useissa taloissa on säädetty erillisvastike, joka mahdollistaa arjen toimintoja helpottavan palveluohjaajatoiminnan kustannusten kattamisen.
Välimuotoinen asuminen on asumismuoto, jossa korostuvat itsenäinen asuminen, yhteinen toiminta, esteettömyys sekä sijainti palvelujen lähellä. Välimuotoinen asuminen sijoittuu tavallisen asumisen ja palvelusasumisen väliin.
Välimuotoisessa asumisessa pyritään siihen, että palveluita on saatavilla juuri tarpeen mukaan, jolloin tarpeettoman aikainen siirtyminen kokoaikaisen hoivan pariin vältetään. Hyvinvointia saadaan yhteistoiminnasta turvallisessa ympäristössä, missä oma asunto on koti eikä laitos.
Ikääntyneiden välimuotoisen asumisen tilanne ja tulevaisuuden tarpeet – raportti (2020)
Yhteisöllistä asumista haja-asutusalueilla: malleja ja ohjeita
Yhteisöllisyyttä asuinalueille ja asumiseen -opas (ASUVA)
Ikääntyneiden asuminen – ennakointi ja varautuminen kunnissa
Esimerkkejä välimuotoisen asumisen senioritaloista
Palvelutaloja on yksityisiä sekä julkisin varoin ylläpidettyjä. Sosiaalihuoltolain asumispalveluja ovat yhteisöllinen asuminen, ympärivuorokautinen palveluasuminen sekä tilapäinen ja tuettu asuminen.
Yhteisöllistä asumista ja ympärivuorokautista palveluasumista voidaan toteuttaa samaan rakennuskokonaisuuteen kuuluvissa tiloissa, ja rakennuskokonaisuuteen voi kuulua myös muita asuntoja.
Yhteisöllisellä asumisella (ent. palveluasuminen) tarkoitetaan hyvinvointialueen järjestämää asumista esteettömässä ja turvallisessa asumisyksikössä, jossa asiakkaalla on hänen tarpeitaan vastaava asunto ja jossa asukkaille on tarjolla sosiaalista kanssakäymistä edistävää toimintaa.
Ympärivuorokautista palveluasumista järjestetään paljon apua, hoivaa ja valvontaa tarvitseville. Ympärivuorokautisen palveluasumisen yksiköissä asukkailla on oma huone tai asunto ja lisäksi yhteisiä tiloja. Henkilökuntaa on paikalla ympäri vuorokauden.
Sosiaalihuoltolain mukaiset asumispalvelut (sosiaali- ja terveysministeriö)
Sosiaalihuoltolaki (Finlex)
Perhehoidolla tarkoitetaan ikäihmisen hoivan ja huolenpidon järjestämistä perhehoitajan tai ikäihmisen kodissa. Kun perhehoito toteutetaan osa- tai ympärivuorokautisesti perhehoitajan kodissa, tällöin puhutaan perhekodista.
Perhehoidon muoto riippuu ikääntyneen asiakkaan ja mahdollisen omaishoitajan tarpeista.
Perhehoito sopii sellaiselle ihmiselle, jolla on kotiin annettavista palveluista huolimatta vaikeuksia selviytyä arjessa, mutta joka ei vielä tarvitse palveluasumista. Se sopii myös muistisairaille, joiden avuntarve ei ole suuri, eikä hän tarvitse huolenpitoa ympäri vuorokauden. Perhehoidossa olevan ihmisen tulee pääsääntöisesti pärjätä yöt ilman säännöllistä apua.
Ryhmävuokrauksella tarkoitetaan erilaista solu – tai kommuunityyppistä asumista, jossa jokaisella on asuintiloihin omat vuokrasopimukset vuokraajan kanssa. Vastaavanlaisesti kuin opiskelijoiden soluasumisessa.
Isossa asunnossa asuva voi vuokrata asunnon tarvitsijalle tarpeettomia neliöitään edullisesti yhteisöllistä kanssakäymistä vastaan. Esimerkiksi iäkäs ihminen vuokraa tilojaan opiskelijalle.
Väliin tarvitaan taho, joka haastattelee vuokralaiset ja varmistaa järjestelyn sopivuuden kummallekin osapuolelle.
Ilmarinen tekemän kyselyn (2017) mukaan juuri eläkkeelle jääneita kiinnosti yhteisöllinen asuminen (35 % vastanneista).
Ikääntyessä sosiaaliset suhteet muuttuvat, liikkumisen piiri luonnostaan pienenee ja yksinäisyys askarruttaa monia. Kohtaamisen paikkoja kaivataan lähelle, mieluiten samaan kortteliin tai samaan rakennukseen.
”Nautin suunnattomasti meidän arkipäivän yhteisistä lounaista. Niistä tulee usein pitkiä lounaita. Me jäädään kahvikupin ääreen vielä puhumaan. Vain taivas on rajana meidän aiheista. Se on yksi parhain asia.”
Senioritalon asukas Kristiina Aaltonen
”Ihmiset voivat paremmin ja tekevät kaikennäköistä kivaa yhdessä. Mitä aktiivisempi on, niin se ruokkii itseään osallistumaan lisää toimintaan. Teemaluentoja meillä on erilaisista mielenkiintoisista aiheista.”
Senioritalon asukas Timo Salomaa
